maanantai 23. helmikuuta 2015

Huokaus ja helpotus

Kotiuduimme pentujen ja Mintun kanssa hetki sitten eläinlääkäristä (CatVet) ja vaikka rahaa meni lähes satanen, siirtolohkareen vierähtäminen sydämeltä saa unohtamaan raha-asiat.

Kaikki pennut on nyt kopeloitu ja neljä muuta ovat käsikopelolla normaaleja kissanpentuja ilman ongelmia. Tosin Blue vaihtoi sukupuolta ja meillä onkin 5 tyttöä (ei ole tullut viimeisimmän määrityksen jälkeen kauheasti peppuja katseltua, mutta on se Blue omiinkin silmiin nyt selkeä tyttö).

Murulla on selkärangassa mutka ja selkä kuvataan ensimmäisten rokotusten yhteydessä, kun on "enemmän kuvattavaa". Lähes 4vk ikäisen pennun paikallaan pitäminen ja kuvaaminen ei ole kaikkein helpoimmasta päästä, joten annetaan tytön kasvaa vielä hetki ennen kuin katsotaan pintaa syvemmälle. Eläinlääkärin arvio Murusta oli, että ihan normaalipentu, jos selässä ei olisi mutkaa (Muruhan kävelee ja käyttää hiekkistäkin parhaiten). Kuulemma kissat pystyvät elämään varsin kummallistenkin muutosten kanssa ja syntyessään erilaiset vahvistavat lihakset niin, että ne tukevat kissan omaa rakennetta. Ylipainoa ei Murulle saa antaa kertyä ja toisen jalan virheasento selän takia voi altistaa nivelrikolle (varsinkin ylipainon kanssa). Eli näillä näkymin Muru voi hyvinkin elää normaalin kissan elämän, jossa vain linjoja vahditaan (jota pitäisi kaikille kissoille tehdä oikeasti).

Olen hyvin helpottunut tästä tiedosta, sillä Muru on kaunis ja ihana pieni kissanalku, josta tulee varmasti hyvä lemmikki. Kasvatukseen tai näyttelyihin siitä ei ole, mutta niitä ilman kissa pärjää oikein hyvin, ihmisten humputuksia sellaiset ;)

Jos hiukan erityisempi kissa ei haittaa, Murua saa kysellä. Se rekisteröidään kasvatuskiellolla ja näyttelyissä luustoviat eivät toimi ja nämä asiat tietenkin huomioidaan myös hinnassa. Tärkeintä on, että Muru löytää kodin, jossa sitä rakastetaan juuri sellaisena kuin se on. Meillehän se saa jäädä, jos sopivaa kotia ei löydy.


Lähes neliviikkoiset tankkaamassa jännän reissun jälkeen.

Nyt on vielä tehtävä kasvattajan vaikeita valintoja eli kuka neljästä muusta tytöstä jää kasvatukseen ja muuttaa sijoituskotiin. Ei ole helppoa, kun jokaisessa on puolensa.

perjantai 20. helmikuuta 2015

Muru ja murhe

Pennut kasvavat hyvin, leikkivät, tutkivat ympäristöään koko ajan enemmän ja ihmisiinkin tutustutaan uteliaina. Muru on kuitenkin ollut jo pitkään selkeästi hiukan erilainen. Se ei ole kävellyt yhtä hyvin kuin muut, painii mieluiten paikallaan eikä juoksentele. Toinen takatassu sojottaa usein sivulle, vaikka sen saa kyllä alleen ja käyttää sitä ja käveleekin ihan ok tilanteen huomioiden. Nimittäin nyt vihdoin tajuttiin miksi Muru on erilainen. Sen selässä on selkeä vaakasuunnassa oleva mutka eli todennäköisesti skolioosi kyseessä. Maanantaille on varattu aika eläinlääkärille, jotta selviää miten paha tilanne on ja voiko sille tehdä mitään. Muilla pennuilla selät ovat suorat ainakin oman tarkasteluni perusteella ja vauhtia riittää.

En usko Murun tilanteen olevan kuitenkaan toivoton. Muru kävelee, kasvaa, leikkii ja oli tänään ensimmäinen pentu, joka varmasti kävi itse hiekkalaatikolla pissalla. Mitään muuta ei siis vaikuta olevan vialla ja elämä lemmikkinä erikoistarpeet huomioiden voi olla täysin mahdollinen. Elämänlaatu on kuitenkin tärkeintä, joten maanantaina toivottavasti selviää ennuste.

Ikävä tilanne, mutta kehityshäiriöitä sattuu jokaisen kasvattajan kohdalle, jos tarpeeksi kauan kasvattaa. Rahaa ja aikaa panostan Murun tilanteen parantamiseen, jos se vain auttaa. Pieni kissaenkeli on vaihtoehto vain, jos Muru ei voi vaivansa kanssa elää kissan arvoista elämää ilman kipuja.

Mikäli jollakin on kokemusta tai tietoa kissan skolioosin hoidosta, niin kaikki tieto otetaan kiitollisena vastaan.

tiistai 17. helmikuuta 2015

B-pentue 3vk

Pennut täyttivät tänään 3vk ja siskoni uhrautui ja tuli taas kuvaamaan pentuja (voitte kuvitella miten vaikeaa on saada joku vapaaehtoisesti kuvaamaan kissanpentuja ;) ).

Muru, tämä tyttö senkun punertyy jatkuvasti.
Muru on toistaiseksi ollut vähiten seikkailumielellä ja tykkää pitää painit ja seikkailut pentupesän sisällä vielä.

Myy ja "näillä surusilmillä hurmaan teidät kaikki"
Ja sitten vähän paremmin valaistu kuva.

Minni
Minni on tässä alkanut vähitellen päästä seikkailun makuun ja tutkimuksia on ulotettu pesän ulkopuolelle.

Meeri
Meeri on vauhdin ja seikkailujen laajuuden suhteen täsmälleen keskellä. Myyn ja Bluen tutkimuksissa usein mukana, mutta ei ihan niin usein itse karkaa pesästä.

Blue ja "tää kuvaus on ihan tyhmäääää"
Saatiin vipeltäjästä kuitenkin pari hyvääkin kuvaa. Haamukuvio alkaa näkyä jatkuvasti vain paremmin, joka voi tarkoittaa savua, mutta katsellaan vielä hetki.

Pahoittelen ylivalottuneita ryhmäkuvia (ja sormia). Epäsuoransalaman nosto unohtui.

Pentujen elämässä tapahtui myös hiukan muutosta tänään, mutta siitä lisää myöhemmin.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Leikkitappelu

Pennuista toivottiin videota ja nyt ne liikkuvat jo sen verran (tai ovat edes riittävästi hereillä päivässä), että sain kuvattua videon, jossa on sisältöä (ei pelkkää maitobaaria). Tässä siis 19 päivää vanhojen kissanpentujen "joukkotappelu". Nauttikaa :)



Oikean reunan riehuja on Myy ja edessä oleva pääasiassa sivusta seuraava on Minni. Myy rökittää alkuun Meeriä ja Muru avustaa Meerin höykytyksessä takana. Blue hengaa Minnin takana.

tiistai 10. helmikuuta 2015

B-pentue 2vk ja vauvanimet

Taas on viikko vierähtänyt ja pienten kissavauvojen elämässä se on pitkä aika. Kaikilla on nyt silmät auki ja maailmaa aletaan jo tutkia pesästä käsin ihmetellen eikä ihan kaikki aika mene syömiseen ja nukkumiseen. Siskoni kävi taas kuvailemassa pentuja avukseni ja opettamassa sosiaalistamiskauden aloittaville, että maailmassa on muitakin ihmisiä kuin minä. Tässä aletaan vähitellen totuttaa pentuja muihinkin eläviin olentoihin eli erilaisiin ihmisiin ja talouden muihin kissoihin eli Tessaan ja Nuttuun. Tessa haluaa pitää etäisyyden ällöttäviin vauvoihin, mutta Nuttua jo kiinnostaa, vaikka pitää vielä kunnioittavaa hajurakoa pentuihin (eihän toisen vauvoihin mennä koskemaan). Suuremman kissamäärän kanssa en ehkä vielä tutustuttaisi pentuja muihin kissoihin, mutta Minttu käy kuitenkin makkarin ulkopuolella monta kertaa päivässä(eli epäsuorasti pennut kosketuksissa muihin kissoihin kuitenkin) ja neidit osaavat käyttäytyä, joten näin pennut ehkä vain sulautuvat paremmin lauman jatkoksi seuraavan 3kk ajaksi.

Mutta nyt olennaiseen eli kuviin :)
Pennut ovat saaneet nyt myös vauvanimet, jotta pentuja ei tarvitse kutsua aina värin perusteella.

"(Pikku) Myy" sinikilpikonnatiikeri/täplikäs tyttö
Tämä pikku neiti osaa ainakin poseerauksen ja tuijotuskilpailut pesästä käsin. Pesueen pienin tytön tyllerö.

"Minni" (eli Mintun mini me) kilpikonnahopeatiikeri/täplikäs tyttö
Isoin tytöistä, iltapunnituksessa voi hyvin mennä jo 300g raja rikki.

"Muru" kilpikonnasavu tyttö (jos ei ole savu niin on ihme ja kumma)
Ollut koko ajan pentueen rauhallisin, mutta kyllä ääntä ja liikettä lähtee tarvittaessa.

"Meeri" ruskeatiikeri/täplikäs tyttö (kyllä tämä onkin tyttö, kuten alunperin määritin, pitäisi vaan luottaa omiin taitoihin)
Silmien avauduttua Meeristä on tullut tomera tyttö, joka tulee usein sturdin edustalle moikkailemaan ja silitettäväksi. Tästä voi kasvaa vielä kunnon hurmuri, jos suunta jatkuu samana.

"Blue" sininen(/sinisavu) poika, savu status selviää ajan kanssa
Pentueen isoin, jolla meni eilen iltapunnituksessa 300g painoraja rikki. Löytyy usein myös samoista puuhista Meerin kanssa eli sturdin etualalta hurmaamasta. Ottaa sylittelynkin varsin rennosti.

Sitten hiukan ryhmäkuvia.
Pennut maitobaarissa, tämä järjestys on aikalailla aina sama. Mitä suotta hyvää järjestelmää muutamaan.
Tämä kuva piti laittaa, koska tämä kiteyttää Myyn intensiivisen tuijotuksen ja Meerikin näkyy usein pesästä näin tuijottaen (Myy toinen oikealta ja Meeri oikea laita).

Ja koska viiden 2vk ikäisten yhteispotretin onnistuminen on käytännössä mahdotonta niin, että kaikki katsoisivat oikeaan suuntaan, tässä kaksi otosta, joissa yhteensä kaikki katsovat suunnilleen kameraan:
¨


Sitten vielä kuva virallisen kuvausvalvoja osallistumisesta (tehtävä huolehtia vauvojen hyvinvoinnista):
Ja kuvauksen epävirallinen valvoja turvallisen matkan päässä (ettei vaan joudu samaan kuvaan pentujen kanssa):

Nyt on käännekohta pentujen elämässä eli vauva-aika alkaa jäädä taakse ja maailma avautuu päivä päivältä jalkojen kantaessa paremmin, aistien parantuessa ja rohkeuden kasvaessa. En usko menevän kovin kauaa ennen kuin ensimmäiset lähtevät pesästä itse seikkailemaan pesän edustalle, josta Minttu varmaan järkyttyneenä kyllä kantaa seikkailijat takaisin pesään :D

tiistai 3. helmikuuta 2015

B-pentue 1vk

Siskoni kävi tänään katsomassa pentuja (asui Mintunkin kanssa saman katon alla 2,5v, joten Minttu luottaa siskooni eikä stressaannu liikoja eikä siskollani ole lemmikkejä) ja pyysin samalla kuvaamaan pennuista 1-viikkoiskuvat miehen järkkärillä (mieheltä löytyy jopa epäsuorasalama, mutta itse en osaa juuri järkkärillä kuvata kuin automaatilla). Tässä siis pari kuvaa kustakin ja pari yhteispotrettia.

Kilpikonnahopeatiikeri/täplikäs:


Kilpikonna(savu)


Sininen


Ruskeatiikeri/täplikäs


Sinikilpikonnatiikeri/täplikäs



Sitten pari ryhmäkuvaa parhaasta päästä:
Tässä jopa voi sanoa kaikkien katsovan oikeaan suuntaan:

Sitten kuva siitä millaista pentujen kuvauksen todellisuus on ja meno suurimman osan ajasta varsinkin isommalla joukolla:

Lopuksi vielä esimerkki siitä, miksi pienten pentujen kanssa pitää kuvata nopeasti ja tehokkaasti. Voi ilmaantua ylimääräisiä avustajia tarkastamaan tilannetta(Minttu ja Mintun mini me):

Kuten kuvista näkee, kolmella pennulla alkaa olla jo silmät auki, mutta ruskeatiikeri ja kilpikonna vasta alkavat availla omiaan. Pikku Myy lempinimen itselleen jo hankkinut sinikilpikonna näkee ja kuulee jo niin paljon, että tulee juteltaessa pentupesän etureunaan moikkaamaan ja ihan kuin tykkäisi jo olla ihmisten kädellä/paijattavana. Toki ihan vauvojahan 7vrk ikäiset olevat, joten oikeita johtopäätöksiä ei voi oikein vetää.

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

5vrk vanhat ja sukupuolista

Nyt sain pentuja kuvattua luonnon valossakin, mutta inisevät ja eläväiset pennut tekivät hommasta haastavaa (liikkuvat ja Minttu hermostuu, jos huudattaa pentua liian kauan).

Kilpikonnahopeatiikeri/täplikäs tyttö:
Huomatkaa söpö punainen läntti pään päällä ylemmässä kuvassa :)

Sininen poika

Sinikilpikonnatiikeri/täplikäs tyttö
Tässä tokassa kuvassa näkyy väri hyvin (punertavaa sinisellä pohjalla)

Kilpikonna(savu) tyttö, tämä on käsiteltäessä kaikkein hiljaisin ja rauhallisin ollut alusta saakka

Ja sitten päästäänkin sukupuolen vaihtajaan. Epäilyni heräsivät perjantaina aamupunnituksella, kun tämä ruskeatiikeri/täplikäs oli sinisen pojan kanssa samoissa painoissa eikä kilpparityttöjen. Olen nyt arponut muutaman päivän ja olen sitä mieltä, että tämä taitaakin kyllä ollakin poika. Aina nämä määritykset eivät ole niin helppoja.
eli ruskeatiikeri/täplikäs poika
Ylhäällä parempi raita kylki ja alhaalla huonompi kylki

Sitten pari mallikuvaa selvistä tapauksista. Tällaisella tiedolla pitää kasvattajan osata määrittää pennun sukupuoli:
Tyttö, jonka peräaukon alla oleva aukko on lähellä ja viivamainen ylhäältä alas (näette ehkä hämäävän näköiset pussukan oloiset jutut eli tämä ei ole aina ihan itsestään selvää)
Pojalla on sitten jo varsin selkeät pussukat ennen peniksen aukkoa, mutta kivesten näkyvyys riippuu pennusta (tämä oli koko ajan selvä tapaus, ruskeatiikeri taas oli vaikeampi, koska tytöilläkin voi olla hämäävää löysää)
Sukupuolen määrityksessä auttaa varsinkin kokematonta, jos on kumpaakin sukupuolta mukana, jolloin selvempien tapausten tai toisen sukupuolen avulla voi vertailla kuka on tyttö ja kuka poika. Itsekään en mene 100% takuuseen vielä ainakaan ruskeatiikerista ja kilpikonnavärityksellisiä poikiakin syntyy välillä, joten virheitä voi sattua.

Vielä loppuun koko perhe ruokailuhommissa